Vaeltajan retkeilykoulu: kuinka teltta kasataan

Meidän eräopas ja myymäläpäällikkö Sanna koittaa ajoittain opettaa meidän kaupunkilais-markkinoijalle perus eränkävijän taitoja, mutta haasteita löytyy jopa teltan pystytyksessä. Varastoomme saapui yksinoikeudella Trimm Bivak Lime teltta, jota kaksikko opetteli eräänä kauniina kesäpäivänä kasaamaan. Lue, mitä Anna tuumaili tästä retkeilykoulusta:

Vaeltajan retkeilykoulu: kuinka teltta pystytetään

No matkahan alkoi siitä, että minun piti ensin etsiä Hämeenlinnasta puisto, jossa näinkin yksinkertainen asia, kuin teltan pystytys, voitaisiin suorittaa. No siinähän kävi sitten niin, että ohjasin Sannan heti ensimmäisestä risteyksestä väärään suuntaan. No se kartta oli ehkä väärin päin....pienen mutkittelun ja Sannan kaasujalan ansiosta löydettiin viimein Hämeen Linnan puisto, johon alettiin asemoida uutukaisia telttoja pystyyn.

No Sannahan alkoi heti komentaa: "avaa toi, tää tulee tähän, mä laitan tän, laita sä toi". Sain sitten vastuulleni tämän uuden Bivak Limen kasauksen ja onnistuin jopa saamaan vetoketjun pakkauspussista auki. Ensimmäinen vaihe suoritettu! Sisältö alkoi pursuamaan nurmikolle ja samoin hikikarpalot kasaajan otsalle. Mitä näillä kaikilla tehdään ja miten tästä muka pitäisi saada tukeva majoite kasaan!

Ensimmäinen vaihe: laita keppi kuntoon. Yksi telttakeppi. Ei voi olla kovin vaikeaa. No oli se. Kummallisen muotoinen ja pelkäsin katkaisevani sen heti alkuunsa. No, sitten piti etsiä teltan pohja. Pohja menee selkeästi maata vasten, sen pystyi päättelemään jo maalaisjärjellä. Seuraava haaste oli yhdistää keppi sisätelttaan (sisäteltta, siis monta telttaa yhdessä teltassa on??). Jonkinlaisen röörin löysin, josta keppi piti pujotella läpi. Kyllä, se yksi ainoa keppi. Sitten seurasi ehkä se haastavin vaihe: keppi piti saada väännettyä jotenkin sitä katkaisematta niin, että se olisi kaarella! Ja pysyisi kaarella! Äärettömällä neroudellani päättelin, että kepin päät menevät metallilenkkeihin, jotka olivat teltan sivuilla. Sinne ne solahtivatkin hyvin ja keppi pysyi edelleen ehjänä.

Onnistumisen ilo oli valtaisa kunnes keppi otti ja kaatui. Eihän tämä pysy pystyssä. Sanna katseli kauempaa silmiä pyöritellen ja osoitteli telttakiiloja. Niin no ehkä niillä jotenkin voisi tuota jotenkin pingottaa...teltan pohjan reunoissa oli onneksi lenkit, joihin päättelin kiilojen tulevan. Laitoin jokaiseen lenkkiin kiilan ja lähdin kiristelemään joka puolelta. Lopputuloksena oli muodoton kasa, joka sentäs pysyi jo pystyssä. Tässä vaiheessa Sanna puuttui asiaan ja alkoi saarnaamaan, kuinka kiilat tulisi laittaa maahan, että lenkit eivät lipsahtaisi kiiloista irti. Niin laitetaan ne sillai kallelleen pois päin teltasta. Got it.

Kokonaisuus alkoi olla kasassa ja näytti jopa teltalta. Kunnes Sanna alkoi muistuttelemaan pääliteltasta. Voi piru! Vielä yksi! Rupesin levittelemään hervottoman kokoista lakanaa pitkin nurmikkoa enkä tiennyt mikä menee mihinkin. Kuin ihmeen kaupalla se kuuluisa maalaisjärkeni alkoi hahmotella kankaasta muotoja, jotka mukailivat tuota sisätelttaa ja aloin viritellä kokonaisuutta paikoilleen. No siinä se roikkui surkean näköisenä, kunnes Sanna alkoi taas potkia vihjaillen jäljelle jääneitä telttakiiloja. No niinpä niin... Tällä kertaa osasin viritellä kiilat jopa oikeaan asentoon ja majoite alkoi olla kasassa! Mikä onnistumisen tunne!

Kyllähän meikäläinen nyt yhden teltan saa kasaan. Sannakin jopa uskalsi kömpiä sinne sisälle tarkastelemaan työni tuloksia. Sain pystytyksestä arvosanaksi 7-, mutta enpä yleensä ole paljon kiitettäviä numeroita saanutkaan, ainakaan kädentaitoa vaativista aineista. Joka tapauksessa tykästyin pikku Limeen niin paljon, että harkitsen sen ostamista kesäksi. Josko tyttären kanssa alettaisiin harjoitella teltassa nukkumista, tosin ensin ihan vain omalla kotipihalla.