Tutkimusmatka Boliviaan

Tutkimusmatka Boliviaan

Tutkimusmatka Boliviaan

Tutkimusmatka Boliviaan teki vaikutuksen vaeltajakonkariin

Mitä tapahtuu, kun joukko luonnontieteiden opiskelijoita sekä yksi ensihoitaja lähtee vaeltamaan eteläamerikkalaiseen sademetsään? Siitä otettiin selvää Oulun yliopiston partiolippukunta SOOPA ry:n 25-vuotis juhlavaelluksella Boliviaan. Projektipäällikkö Antti Pekkalan mielestä vaeltamisessa parasta on uudenlaisten paikkojen näkeminen ja omien rajojen kokeilu - ja kumpaankin tarjoutui Bolivian reissulla mahdollisuus.

 

Elettiin vuotta 2010, ja Oulun yliopistossa tietojenkäsittelytiedettä opiskelevaa Pekkalaa harmitti: Oulun yliopiston partiolippukunta SOOPA ry:n 25-vuotis juhlavaellus oli typistynyt rahankeruuseen liittyvien ongelmien vuoksi kotimaahan suuntautuneeksi vaellusreissuksi. Edelliset juhlavaellukset oli tehty Huippuvuorille, Grönlantiin ja Peruun, mutta Pekkala ei vielä tuolloin ollut toiminnassa mukana.

- "Silloin päätin, että vuoden 2015 matkalle lähden takuulla mukaan, ja järjestelyt on aloitettava aloissa", Pekkala muistelee nyt.

Ja kuten niin monesti vapaaehtoistoiminnassa käy, Pekkalan päättäväisyys tempaisi hänet aktiiviseen rooliin matkaprojetissa, ensin rivijäsenenä ja vuodesta 2014 projektipäällikkönä.

Monipuolinen kohde, joka sopii eritasoisille vaeltajille

Matkakohteen osalta vaihtoehtojen kartoitus aloitettiin jo vuonna 2012. Entinen lippukunnan johtaja oli käynyt Brasiliassa Amazonin alueella, ja hän hehkutti kohdetta.

Proejktiryhmä ei kuitenkaan halunnut kohteeksi pelkkää sademetsää, vaan haki kompromissia, joka sopisi kaikille. 13-henkinen ryhmä oli nimittäin melko moninainen: osa oli kokeneita vaeltajia, toisilla taas oli vähemmän kokemusta. Retkikunta muodostui Oulun ja Jyväskylän yliopiston opiskelijoista. Mukana oli biologeja, maantieteilijöitä, tietojenkäsittelijöitä, fyysikoita, kemistejä ja ensijoitajia, miehiä ja naisia, yhdet hiljaisempia ja toiset räiskyvämpiä persoonia.

- "Koska porukan kokeneisuus vaihteli paljon, kelpoisuusvaatimuksena oli aiempi mukanaolo ainakin yhdellä SOOPA:n pitkällä vaelluksella. Varsinaista kuntotestiä emme kuitenkaan pitäneet."

Matkakohteeksi valikoitui Bolivia, josta löytyy sademetsän lisäksi suola-aavikoita, tasankoja ja vuoristoa. Ryhmää kiehtoi myös päästä tutustumaan kulttuuriin, joka yhdistelee maan latinalaisia ja alkuperäiskansojen piirteitä.

Valmistautumisen 3 tärkeintä: kunto, varusteet ja osaaminen

Eksoottiseen kohteeseen suuntautuvalle pitkälle vaellukselle ei totisesti lähdetä kuin Thaimaan pakettimatkalle, vaan matka vaatii huolellista valmistautumista. Pekkalan mukaan kolme olennaisinta asiaa valmistautumisessa ovat kunto, varusteet ja osaaminen - ja näistä tärkein on listan ensimmäinen, eli vaeltajien kunto.

- "Kuntoa kannattaa parantaa, sillä sen myötä varusteiden merkitys vähenee. Esimerkiksi hyväkuntoinen voi pitää kylmällä ilmalla itsensä lämpimänä liikkumalla enemmän. Ja toisaalta silloin jaksaa myös kantaa isomman määrän varusteita, jos sille on tarvetta."

Vaikka koko retkitunta olisi huippukunnossa, ei varusteiden merkitystä voi ohittaa. Niitä ajatellen ryhmä teki huolellista kartoitustyötä, jossa otettiin huomioon kohteen erityispiirteet. Yksi ryhmäläisistä oliollut opiskelijavaihdossa Boliviassa ennen vaellusta, ja häneltä saatiin arvokasta tietoa varustautumista varten.

Erityisen tärkeitä varusteita tällä reissulla olivat vedenpuhdistin, hyttysten pistoilta suojaavat vaatteet sekä vedenpitävät kengät. Vaeltajankauppa sponsoroi retkikunnalle Haixin kengät, joissa oli hengittävä Gore-Tex -kalvo, Helikon-Texin housut sekä Trimmin makuupussit.

- "Housujen kangas oli niin tiivistä, että se suojasi meidät tehokkaasti hyttysiltä. Haixin kengät taas osoittautuivat erinomaisen vedenpitäviksi", Pekkala kehuu.

Bolivia_haix
Haixin vedenpitävät ja hengittävät jalkineet olivat korvaamaton varuste vaihtelevissa olosuhteissa. Kuva: Max Kujala
Tuotearvio Haixien toimivuudesta Boliviassa löytyy SOOPA ry:n blogista:
Pikku-Haixi ja Iso-Haixi lähtivät mettään

Joillain ryhmäläisillä oli mukana tiiviit ja pitkävartiset iilimadoilta suojaavat sukat, mutta niitä ei tarvittu, koska matkan aikana Boliviassa oli meneillään kuiva kausi. Ensihoitaja Mika Impiö toi mukanaan ensiapuvälineet. Lisäksi matkaan otettiin antibiootteja, nesteytyspusseja ja adrenaliinikyniä.

Osaamispuoli oli tällä reissulla kaikista kinkkisin. Erityisesti sademetsään meneminen tuntui ryhmästä etukäteen haastavalta.

- "Otimme yhteyttä suomalaiseen meribiologiin Essi Keskiseen, joka on toiminut matkaoppaana muun muassa Borneossa. Hän kävi pitämässä meille infotilaisuuden, josta saimme paljon hyödyllistä käytännön tietoa sademetsässä vaeltamisesta", Pekkala kertoo.

Osana valmistautumista kukin projektiryhmän jäsen velvoitettiin hankkimaan tietoa eri aiheist ja kirjoittamaan niistä projektin blogin. Lisäksi ensihoitaja Impiö veti porukalle ensiapukurssin.

Amboron sademetsästä suola-aavikolle

Matkaan lähdettiin 10. elokuuta 2015. Ensin ryhmä vietti pari päivää Santa Crud de la Sierran kaupungissa vaellusreissua valmistellen sekä ilmanalaan ja paikalliseen bakteerikantaan totutellen.

Santa Cruzista retkikunta siirtyi Amboron kansallispuistoon ja matkan varsinaiseen vaellusosuuteen sademetsässä. Amborosta ryhmän tie kulki Cochabamban kautta Torotoron kansallispuistoon ihmettelemään eriskummallisia maanmuodostumia, dinosaurusten varpaiden painaumia ja tippukiviluolia. He tutustuivat myös Uyunin suola-aavikkoon, kipusivat vuoristoseudulla tuhansien metrien korkeuksiin sekä viettivät lopuksi muutaman päivän La Pazin kaupungissa.

Amboro
Amboron kansallispuisto mykistää kokeneemmankin vaeltajan henkeäsalpaavilla maisemillaan. Kuva: Max Kujala

- "Amboron kansallispuiston sademetsä oli matkan ehdoton kohokohta, koska se oli ympäristönä erilainen kuin mikään, mitä olin aiemmin nähnyt. Näkymät olivat eksoottiset, maaperä ruosteenpunaista kiveä ja multaa. Suola-aavikko oli myös vaikuttava. Vaeltamisessa parasta on juuri se, kun näkee uudenlaisia paikkoja ja maastoja. Vaikka välillä tuntuu siltä, että on jo nähnyt kaiken, niin uudet paikat jaksavat kuitenkin yllättää", Pekkala pohtii.

Myös Bolivian kulttuuri teki Pekkalaan vaikutuksen. Reitti oli suunniteltu antamaan läpileikkauksen koko maasta siten, että ryhmä kiersi erämaissa ja päätyi lopuksi kaupunkiin.

- "Boliviassa on hyvin erilaisia ja erinäköisiä ihmisiä: espanjalaisia, alkuperäisasukkaita sekä heidän yhteisiä jälkeläisiään. Virallisia kieliä on peräti 38 ja erilaisia kulttuureja runsaasti. Santa Cruzissa on latinotunnelmaa ja temperamenttisia ihmisiä, kun alkuperäisasukkaat taas olivat enemmän suomalaisten kaltaisia, jurompia. Tulimmekin paikallisten oppaiden kanssa erityisen hyvin toimeen", Pekkala kertoo.

Kaiken kaikkiaan matka vastasi odotuksia, ja ylittikin ne kirkkaasti.

- "Etukäteen näytti siltä, että matkanjärjestäjät tarjoavat basecamp-tyyppistä reissua, jossa yövytään yhdessä paikassa ja tehdään sieltäkäsin päiväreissuja. Onneksi löysimme kuitenkin järjestäjän, joka tarjosi ihan kunnon vaellusta. Erityismaininnan ansaitsevat loistavat oppaamme."

Trimm
Trimmin kevyiden ja luotettavien makuupussien kanssa oli mukavaa ja helppoa vaeltaa. Kuva: Max Kujala

Vaeltaessa ujokin voi olla oma itsensä

Itseään Pekkala kuvailee ujonpuoleiseksi ihmiseksi. Hänen mukaansa monet muutkin kokeneet vaeltajan ovat introverttejä, joille moderni länsimainen yhteiskunta ja sosiaalinen kanssakäyinen aiheuttavat helposti stressiä.

- "Kun pääsee vaeltamaan yksinään, kokee olevansa enemmän oma itsensä. Tärkeää on läsnäolon tuntu, tässä ja nyt. Vaeltaessa ei mietitä menneitä, ja tulevaakin pohditaan vain sen verran, että mihin ollaan fyysisesti juuri nyt matkalla."

Vaeltaminen on aina jossain määrin myös omien rajojen rikkomista ja ylittämistä. Esimerkiksi pitkillä päivämatkoilla käydään fyysisillä rajoilla, ja yksin tehtävä pitkä vaellus voi koetella henkisiä rajoja.

- "Tällä matkalla pääsin koettelemaan fyysisiä rajojani, kun kävimme sammuneella Tunupa-tulivuorella lähes 4000 metrin korkeudessa. Noissa korkeuksissa ilma on ohuempaa, ja minulta loppui kunto kesken. Minut yllätti se, ettei ilman ohuus tuntunut missään, mutta se vaikutti kuitenkin lihaksiin siten, etteivät ne toimineet täysin normaalisti. Se oli hämmentävää."

Pekkala ei kuitenkaan vaikuta asiasta harmistuneelta, vaan on pikemminkin innostunut fyysisten raojen löytymisestä. Bolivia pääsi sittenkin yllättämään kokeneen konkarin.

Ja juuri se on Pekkalasta vaeltamisessa parasta.

 

Lue lisää aiheesta: